Lukukausimaksujen käyttöönottaminen myös suomalaisille opiskelijoille vaatii kolme asiaa: perusteluja, poliittista tahtoa sekä käytännön järjestelyjä.


Perustelut

Tällä hetkellä yleisimmin käytössä olevat perustelut lukukausimaksujen käyttöönottamiselle ovat raha ja opintoaikojen lyhentäminen. Nämä perustelut säilynevät myös tulevaisuudessa. Yliopistojen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä heikko. Tiede- ja teknologianeuvoston vuonna 2006 julkaisemassa selvityksessä vaaditaan, että yliopistojen rahoitusta lisättäisiin vuoteen 2012 mennessä yhteensä 400 miljoonalla eurolla. Tämä taso mahdollistaisi yliopistojen kehittämisen ja opetuksen sekä tutkimuksen tason säilymisen ja jopa nostamisen. Lisäyksestä tulee toteutumaan vain noin puolet. Lisäksi tästä rahoituksesta valtaosa menee innovaatioyliopistolle. Innovaatioyliopistoa lukuun ottamatta kaikkien yliopistojen rahoitus on tulevaisuudessa kortilla. Myös yksityisen rahan hankkiminen tulee olemaan yliopistojen talouden kannalta entistäkin merkityksellisempää. Hyvä esimerkki tästä on yliopistojen pääomittaminen, jonka yhteydessä valtio palkitsee yliopistoja yksityisen pääoman hankkimisesta. Erityisesti niiden yliopistojen, jotka eivät yksityistä rahaa saa, tulevaisuus näyttää kurjalta.

Yliopistojen tehtävänä on tehdä tiedettä ja antaa ylintä opetusta. Kumpaakaan tehtävistä ei voi hoitaa ilmaiseksi. Jos rahaa ei saa muualta, lukukausimaksut saattavat alkaa näyttää yliopistojen henkilöstön ja johdon näkökulmasta huokuttelevalta vaihtoehdolta.

Poliitinen tahto

Poliittista tahtoa yleisten lukukausimaksujen käyttöönottamiselle ei vielä ole, mutta toisaalta puolueet ovat ennenkin tehneet nopeita suunnanmuutoksia. Koulutuksen kaupallistuminen ei tunnu olevan puolueille ongelma. Hyviä esimerkkejä koulutuksen kaupallistumisesta on tilauskoulutuksen salliminen ja EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukokeilu.

Katso nykyisten kansanedustajien mielipiteet lukukausimaksuista. (Lähde: nuorten ja opiskelijoiden vaalikone 2007)

Toisaalta politiikassa on kysymys valinnoista: jos yliopistoja ei rahoiteta yksityisillä varoilla, täytyy ne rahoittaa julkisilla varoilla. Julkinenkaan raha ei kasva puussa. Esimerkiksi terveydenhuollon menot kasvavat suurten ikäluokkien vanhentuessa nopeasti. Kenelle jää aikaa ja halua taistella maksuttoman koulutuksen puolesta suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle ja vaatiessa yhä enemmän julkisia palveluita?

Kaiken lisäksi yliopistolain uudistuksen yhteydessä yliopistojen hallinnollinen asema uudistetaan siten, että valta ei olekaan enää jaettu tasan professoreiden, opiskelijoiden ja muun henkilökunnan välillä, vaan yliopistojen suurin hallitsija löytyy yliopiston ulkopuolelta - elinkeinoelämästä. Yritysten edustajien ohjaamat yliopistot voivat alkaa toden teolla vaatia lukukausimaksujen käyttöönottamista kaikille opiskelijoille. Tälle ne saisivat luonnollisesti vahvan tuen perinteisiltä elinkeinoelämän edunvalvojilta EK:lta ja EVA:lta. Tällaisessa tilanteessa poliittinen suunnanmuutos voi olla yllättävän lähellä. Hyvässä kunnossa oleva moottoritie on jotain paljon konkreettisempaa kuin uusi tutkimusryhmä, joka voi tulevaisuudessa saada aikaan "uusia Nokioita". Yliopistojen julkinen rahoitus siis tuskin oleellisesti kasvaa, joten lukukausimaksujen perussyy tulee säilymään myös tulevaisuudessa.

Käytännön järjestelyt

Lukukausimaksujen käyttöönottamiseksi yliopistoilla täytyy olla mahdollisuus kerätä omaisuutta. Tämän lisäksi tarvitaan sekä stipendijärjestelmä että lukukausimaksujen maksamisen mahdollistama lainajärjestelmä, jotta sekä vähävaraisten että keskituloisten perheiden jälkikasvulla olisi ainakin periaatteessa mahdollisuus opiskella yliopistossa. Mahdollisuus kerätä omaisuutta tulee yliopistolain muutoksen yhteydessä ja stipendijärjestelmä EU- ja ETA-maiden lukukausimaksukokeilun yhteydessä. Lainajärjestelmästä ei ole vielä päätöksiä, mutta muutamia esityksiä on heitetty ilmaan.

EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden maksullisille maisteriohjelmille - jotka on siis kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan - täytyy luoda myös maksujen perimisjärjestelmä, sillä sellaista ei vielä ole olemassa. Kun perimisjärjestelmä on luotu, poistuu taas yksi käytännön este yleisten lukukausimaksujen käyttöönottamiselle. Sama koskee stipendijärjestelmää, sillä sekin on helppo ulottaa koskemaan myös kotimaisia opiskelijoita.

Miltä näyttää?

Perustelut yleisten lukukausimaksujen käyttöönotolle ovat olemassa, samoin käytännön järjestelyt tuntuvat olevan hyvässä vauhdissa. Poliittinen tahto koskien EU/ETA-maiden ulkopuolisille lankeavia lukukausimaksuja näyttää melko vahvalta. Juuri tätä nopeammin ei voitaisi kohti yleisiä lukukausimaksuja olla ylipäätään matkalla. Yksi mahdollisuus estää nykyisen kaltainen kehitys on kuitenkin olemassa: maksuttoman korkeakoulutuksen kirjaaminen perustuslakiin voisi pelastaa kaikille maksuttoman yliopiston.