Maksullinen korkeakoulutus tuhoaa koulutuksen tasa-arvon. Koulutus ei riippuisikaan motivaatiosta ja lahjakkuudesta vaan maksukyvystä. Monen taidot jäisivät käyttämättä, kun ihmisillä ei olisi varaa kouluttaa itseään. Suomen kilpailukyvyllä perustellaan nykyään mitä moninaisimpia asioita. Maksuton ja tasa-arvoinen korkeakoulutus on kilpailukyvyn paras tae. Luovuus, uudet ideat, hyvä opetus, pätevä henkilökunta – nämä kaikki tarvitsevat maksutonta koulutusta. Maksuton koulutus antaa ihmisille mahdollisuuden ajatella, kehittää itseään ja luoda uutta. Lukukausimaksuilla saataisiin vääriä alavalintoja, putkitutkintoja ja kokemattomia maistereita. Lukukausimaksut tuntuvat olevan keino estää opiskelijoita ajattelemasta.

ViNO vaatii, että korkeakoulutus säilyy maksuttomana ja tasa-arvoisena vastaisuudessakin. Lukukausimaksujen sijaan korkeakoulut tarvitsevat riittävää perusrahoitusta kaikille aloille. Elinkeinoelämän rahoittama tutkimus ja vallankäyttö hallinnossa vievät korkeakouluja kaupalliseen suuntaan uhaten sivistysyliopistoa. Kaupallistuminen vaarantaa tieteen vapautta sekä tekee koulutuksesta kulutushyödykkeen ja opiskelijoista asiakkaita. Tämä tuottaa tiedonjanon sijaan mekaanista oppimista.

EU/ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilua ei tule järjestää, koska koulutuksen tulisi olla maksutonta kaikille Suomessa. Jos lukukausimaksukokeilun järjestämisestä ei kuitenkaan luovuta, tulee kokeilulle asettaa etukäteen selkeät tavoitteet ja kriteerit, jotka koskevat mm. tasa-arvon, lisäresurssien ja ulkomaisten opiskelijoiden määrän kehittymistä. Kokeilun tulee olla tarpeeksi pitkäkestoinen, ja johtopäätösten teon mahdollistamiseksi siinä on oltava mukana useita erilaisia maisteriohjelmia, joiden tulee olla avoinna ilmaiseksi kotimaisille opiskelijoille. Kokeilun päätyttyä se tulee arvioida laajasti ja huolellisesti. Mikäli tavoitteet eivät täyty, kokeilusta on luovuttava ja suomalainen korkeakoulutus on palautettava maksuttomaksi kaikille.

Lukukausimaksuihin liitettävää stipendijärjestelmää ei saa rahoittaa kehitysyhteistyömäärärahoista, sillä ketään ei voida edellyttää palaamaan kotimaahansa opintojen päätyttyä. Suomessa toteutettu korkeakoulutus ei ole kehitysapua.

Tilauskoulutus ja maksulliset maisteriohjelmat eivät saa viedä resursseja pois perustutkimukselta ja -opetukselta. Lisärahoituksen tulee näkyä perusopetuksen laadun parantumisena. Yritykset ja säätiöt eivät saa olla tilauskoulutuksen tilaajatahoja, muuten yksityinen henkilö voisi ostaa itselleen tutkinnon Suomesta. Kaikilla opiskelijoilla tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet.

Hallitusohjelmaan kirjatut lukukausimaksukokeilu ja tilauskoulutus eivät saa olla askelia kohti maksullista korkeakoulutusta Suomessa!